keskiviikko 23. kesäkuuta 2010

Onko optiot ansaittu?

(Olli-Pekka Heinonen)
JULKAISTU: Ilta-Sanomat / Vapaa Sana 8. 3. 2001, Uutispäivä Demari 8. 3. 2001, Nykypäivä 10.4. 2001. 


Soneran johdon optiot ovat puhuttaneet Suomen kansaa. Sitä on nimitetty jopa "optiomoraalin rappioennätykseksi". Kriitikoiksi ovat tulleet myös ne henkilöt, jotka ovat niitä näkyvästi puolustaneet. Jopa ministeri Olli-Pekka Heinonen on joutunut pyörtämään jo kertaalleen hyväksytyt uudet optiojärjestelyt.

Optioita on perusteltu johdon sitouttamisella ajamaan pörssikurssien maksimaalista nousua. Nyt kun pörssikurssit ovat romahtaneet, niin siitä pitäisi palkita johtoa kehittelemällä uusia idioottivarmoja optioehtoja. Epäily siitä, että optioista on tullut yritysjohdon ja it -osaajien pelkkä ylimääräinen - suhteeton ja kohtuuton palkanlisä, on todentunut.

Onko pörssikurssien 90-luvun lopun valtava nousu ollut näiden yritysjohtajien nerouden, osaamisen ja poikkeuksellisen kyvykkyyden tulosta?

Julkisuudessa ei ole puhuttu ollenkaan pörssikurssien kohoamisen todellisesta syystä. Laman pohjalta yritysten kilpailukykyä parannettiin yhteiskunnan toimesta kahdella devalvaatiolla yhteensä n. 40 prosenttia. Kun palkansaajien palkkoja ei voitu alentaa, alennettiin sitten heidän ostovoimaansa lähes portugalilaiselle tasolle. Näin tuotantoelämä saatiin vauhtiin työntekijöiden kurjistumisen avulla, eikä yritysjohdon poikkeuksellisella neroudella.

Kun sitten Suomen markka liitettiin euroon ja euron arvo tippui suhteessa dollariin pahimmillaan 30 prosenttia, yritykset saivat taas uutta kilpailukykyä. Jälleen palkansaajien ostovoiman heikkenemisen kautta. Vasta silloin pörssikurssit lähtivät taivaisiin ja kasvoivat laman pohjalta peräti 43 -kertaisiksi.
Kaiken kukkuraksi palkansaajat ovat osoittaneet vertahyydyttävää pidättyvyyttä palkkojen korotuksissa. Niiden osuus kansantulosta on pienentynyt 55 prosentista alle 47 prosenttiin. Palkat kohosivat 90-luvulla reaalisesti vain 16 prosenttia, pörssikurssit laman pohjalta 4 230 prosenttia. Palkkojen olematon kasvu edesauttoi yritysten omavaraisuuden-, osinkojen- ja pörssikurssin jättimäistä kasvua.

Yritysjohto on kiihdyttänyt pörssikursseja laittamalla väkeä yrityksistä pihalle. Pörssikurssit ovat reagoineet saneerausuutisiin yleensä positiivisesti. Pois potkittu väki on sitten korvattu it-osaajien kehittelemillä lopputuotteilla (Soneran kohdalla SmartTrust ja Zed), joiden perimmäisenä tavoitteena on minimoida ihminen teollisuus- ja palvelutuotannossa niin pieneksi kuin mahdollista.

Kaiken kaikkiaan yritysjohdon poikkeuksellisella neroudella on ollut hyvin vähän tekemistä pörssikurssien nousun ja optioiden ansainnan välillä. Kurssin nousu on ollut puhtaasti pelkkää odotusarvojen Lotto-voittoja, kuten it -yhtiöitten omistajien listautumis-rahastus juuri ennen yrityksen tulosvaroituksia.

Jos pörssikurssien nousu ei ole ollut yritysjohtajien poikkeuksellisen osaamisen ja kyvykkyyden ansiota, ei sen romahduskaan ole heidän syytään.

Eiköhän pörssin vuoristoradan perimmäinen syy ole pääoman pohjattomassa ahneudessa, joka on tehnyt pörssistä odotusarvojen holtittoman vuoristoradan ja jatkuvan kestoloton, johon yrityksen tuloksella eikä yritysjohdon kyvykkyydellä ei ole enää osaa eikä arpaa.

Vaikka Nokia on takonut viime vuosina kymmenien miljardien voittoja, pörssi on säännön mukaisesti "rangaissut" kurssilaskulla jokaista, entistä suurempaa tulosjulkistusta. Yhä ahneemmaksi tulleet sijoittajat odottivat aina vieläkin parempaa tulosta.

Ari Ojapelto
Espoo
ari.ojapelto@taloverkot.fi

Luetuimmat

Kävijöitä