MITEN LAMA TÄSTÄ ETENEE? JULKAISTU: Yhteiskuntapolitiikka-lehti 2 / 2009 Markkinataloudessa on totuttu siihen, että lamoja tulee ja menee. Se on ikään kuin sisäänrakennettu ominaisuus, jolle ei voi mitään. Noususuhdanteen jälkeen tulee lasku ja sitten alkaa taas nousu. Joku aina kärsii ja joku käyttää tilannetta hyväkseen ja voittaa. Sitä kutsutaan myös omaisuuden uusjaoksi. Nyt harrastan pientä ajatusleikkiä ja ennustan, kuinka nykyinen lama etenee. Tämä taantuma tai lama on aivan erilainen ja paljon vaarallisempi kuin aikaisemmat ylikuumenneet suhdannevaihtelut. Tähän lamaan syyllisiä eivät ole työpaikkansa menettävät työntekijät eivätkä konkurssiin menevät yrittäjät. Ensisijaisia syyllisiä ovat poliitikot, jotka eivät ole olleet tehtäviensä tasalla. He ovat päästäneet rahoitusmarkkinat vapauden ideologian hullaannuttamina kaikesta poliittisesta ja demokraattisesta kontrollista. Nykyinen kriisi on seurausta monista poliittisista laiminlyönneistä. Yhdysvalloissakaan poliitik

Kolmas ennustus nykyisestä finanssikriisistä (n. 2 vuotta ennen) Finanssikriisin ennustamisesta. JULKAISTU: Kansan Uutiset/Viikkoliite 14.11. 2008, Vapaa Suomi 8/2008 Finanssikriisin alussa television A-Talk ohjelmaan oli kutsuttu haastateltavaksi alan arvostettu asiantuntija investointipankkiiri Björn Wahlroos. Hän tunnusti ohjelmassa, ettei vielä viikkoa aikaisemmin hänkään olisi arvannut tulevaa kehitystä. Kummallista, ettei hän, eikä lukuisten tutkimuslaitosten talousprofessoritkaan, ole aikaisemmin varoittaneet rahoitusmaailmassa jo pitkään jatkuneesta virtuaalitaloudesta. Varoitin siitä jo kaksi vuotta sitten julkaistussa kirjassani “Ahneuden aika“. (VS-Kustannus 2006) Kannattaisi lukaista sieltä ainakin seuraavat kohdat: “Pörssiromahdusta odotellessa” ja “Hyytyvätkö USA:n markkinat?”. Edellisten lisäksi kannattaa lukea myös luvut: “Finanssimaailma on irtautunut reaalimaailmasta”, “Pääomille ei enää löydy järkeviä investointikohteita”, “Pörssidiilerit ovat vastuuttomi

Toinen ennustus IT-kuplan puhkeamisesta (n. puoli vuotta ennen) Suuri osa tietotekniikkayrityksistä täysiä kuplia. JULKAISTU: Yliopisto-lehti otsikolla “Optioiden siunaus” / Nro 5 / 2000, Kansan Uutiset 14. 3. 2000, Salon Seudun Sanomat 6.3 2000. Yhdysvalloissa MIT:n yliopistossa toimiva professori Bengt Holmström väitti (HS 21.2. 2000), että Suomi ja Eurooppa tarvitsevat johtajaoptioita talouden rakennemuutoksen vauhdittamiseksi. Hän peräsi osakkeenomistajan oikeuksien ylivaltaa yritysjohtoon ja työntekijöihin nähden. Yhteiskunnan ja demokratian oikeuksista hän ei puhunut mitään. Sijoittajien näkemys ja viisaus kuulemma siirtää resurssit parhaiten kasvaville uusille internet- ja tietotekniikka-aloille. Edes yritysjohto, eikä varsinkaan poliittiset päättäjät, kykene siihen. Holmström totesi: “Markkinan arvo korostuu, kun muutos on suuri. Tulevaisuuden arvioiminen tulee tärkeämmäksi kuin koskaan. Uusien ideoiden arvo ei löydy mistään laskentatoimen tuottamista luvuista vaan o

Ensimmäinen ennustus 90-luvun alun lamasta (n.2 vuotta ennen) Tulevaisuuden ennustaminen ei ole mahdotonta. JULKAISTU: Futura Nro 2/2000, Kanava Nro 8/2000, Yliopisto-lehti Nro 5 / 2001, Eteenpäin Nro 12 / 2001, Tiedonantaja Nro 13 / 2001, Kansan Uutiset 24. 4. 2001, Vakuutusväki Nro 4 / 2001 Taloustieteilijät eivät uskalla antaa pitemmän ajan tulevaisuuden ennusteita. Esimerkiksi Etlan toimitusjohtaja Pentti Vartia on todennut, että yhteiskunnan tulevaa kehitystä ei voi ennustaa ja siksi tutkimuslaitosten ei edes tule tehdä niitä. Vuoden parin ennusteetkin ovat tutkimuslaitoksille jo liian vaikeita ja menivät 90-luvun alussa pahasti metsään. Väittäisin kuitenkin, että pitempiaikaisten ennusteiden tekeminen ei ole täysin mahdotonta. Varsinkaan, jos ennusteita ei tehdä perinteisten taloustieteen teorioitten ja laskentakaavojen pohjalta.

JULKAISTU: Lapin Kansa 15.10. 2006, Karjalan Maa 19.10. 2006, Työkansan Sanomat 18.10. 2006, Aamulehti 1.11. 2006 otsikolla: “Kansa ei ymmärrä politiikkaa”. Vapaa Suomi Nro 3 / 2007 Suomalainen media on jo tylsistänyt keskivertokansalaisen politiikan ymmärtämisen. Yksipuolinen tiedonvälitys ja vaihtoehdottoman viihdemössön jäljet näkyvät vaarallisesti tutkimustuloksissa. European Social Survey, ESS on Euroopan tiedesäätiön aloitteesta syntynyt eurooppalainen tutkimushanke. Sen ensimmäinen kierros toteutettiin vuosina 2002-2003 ja toinen 2004-2005. Tutkimus tehtiin 17 eurooppalaisessa maassa 15-62 vuotiaiden kansalaisten keskuudessa. Hanketta ovat rahoittaneet Euroopan komissio, Euroopan tiederahasto ja Suomesta Suomen Akatemia. Suomen otos koostuu 2000 henkilöstöstä ja virhemarginaaliksi jää noin prosentti molempiin suuntiin. Tutkimusaineiston pohjalta SAK:n ekonomisti Erkki Laukkanen on selvitellyt tarkemmin vastausta kahteen asiaan. Toinen koskeen vasemmistoon samaistumista ja toine

JULKAISTU: Kansan Uutiset 15.5. 2007. Taloustoimittajat ovat omasta mielestään toimittajien eliittiä, joilla on muita parempi tietämys talouselämän toiminnasta ja laeista. He ovat vapaan kilpailun sanansaattajia ja uskovat kasvun ja tuottavuuden jauhavan kaikille mannaa tasapuolisesti. Globalisaatio on heille iloinen asia. Pääoman tuottovaatimukset ja rikastuminen on ollut heille itsestään selvä “huoneentaulu”, jota ei edes unissaan saa asettaa kyseenalaiseksi. Pääoman tuottovaatimukset ovat kuitenkin alkaneet hiertää talouslehtiäkin. Talouslehtien mediamyynti on vähentynyt vuonna 2006 kolme prosenttia. Lisäksi talouslehtiä rassaa uusien verkkolehtien ja painettujen lehtien päällekkäisyydet. Näin on todennut Mediakonserni Alma Mediaan kuuluvan Kauppalehden toimitusjohtaja Juha-Petri Loimovuori. Koko yhtiössä toimii 210 ihmistä, joista Kauppalehti aikoo irtisanoa liki viidenneksen eli 35-40 työpaikkaa, jotta kannattavuus säilyisi.

JULKAISTU: Kansan Uutiset / Viikkoliite / Horisontti-palsta 8.5. 2009. Taloustoimittajat pitävät itseään toimittajien eliittinä ja tosi puolueettomina ammattilaisina. Silti heidän lamanennustustaitonsa on yhtä onnetonta kuin pankkien ekonomistien, talousprofessorien ja virallisten ennustuslaitosten. Taloustoimittajien joukosta pientä itseruoskintaa ovat harjoittaneet mm. Kauppalehden toimittaja Esko Lukkari ja Talous-sanomien Anna Mård. Hekin ovat ihmetelleet, miten jälleen kerran näin on päässyt käymään. Osaamattomuus on kuitenkin ymmärrettävää, joskaan ei hyväksyttävää. Talouslehdethän ovat omistajilleen vain rahantekovälineitä ja niiden tulonmuodostus on sekä liike-elämän päättäjien että mainostajien varassa. Siksi niistä on tullut vapaan markkinatalouden ja vapaan pääoman liikkuvuuden propagandakoneiston äänitorvia.

JULKAISTU: Kansan Uuutiset 1.2. 2006 Muistaako kukaan enää, että 90-luvun alussa vannottiin “Aasian tiikerien” nimeen lupaavina uusina markkina-alueina. Perinteiset maailman talousveturit Japani ja Saksa alkoivat tuolloin pahasti piiputtaa. Kaikkien perinteisten teollisuusmaiden ostovoimaiset markkinat alkoivat hyytyä ja olla kyllästettyjä, joten kuumeisesti etsittiin uusia potentiaalisia markkinoita. Suomessakin kaikki kynnellekykevät taloustieteilijät ja yritysjohtajat hehkuttivat, että koko teollinen painopiste siirtyy lopullisesti Kaukoitään. Aluksi kaikki menikin hyvin. Maailman pääomamarkkinoilta riitti rahaa ja uskoa mitä mielipuolisimpiin investointeihin ja sijoituksiin. Yritysten pörssikurssit nousivat ja sitä mukaa rahaa löytyi yhä uusiin lupaaviin hankkeisiin. Uusia työpaikkojakin tuli ja kansalaiset siirtyivät peltotilkuiltaan liukuhihnojen ja rakennustelineiden ääreen. Kunnes kupla sitten puhkesi ja Aasian tiikerit olivat rähmällään. Kymmeniä miljoonia työntekijöitä joutui

JULKAISTU: Helsingin Sanomat 16.5. 2005 (Lyhennettynä), Kansan Uutiset 1.11. 2005. Työvoimapula ja maahanmuuttajat on poliittisesti kuuma peruna. Jo 80-luvun lopulla Eteläranta pelotteli tulevasta “työvoimapulasta”. 90-luvun alussa lähes puoli miljoonaa “vapautettiin” työtehtävistään liikatarjonnan seurauksena. Maahanmuuttajien määrä Suomeen on kansainvälisesti Euroopan alhaisimpia. Lukuisat päättäjät ovat vaatineet, että suomalaisia pitäisi valmentaa laajempaan maahanmuuttajien tuloon. Inhimillisesti vaatimus on perusteltu, mutta käytännössä ei pitäisi ummistaa silmiä tosiasialta, että se tuottaa myös melkoisia ongelmia. Niitä ei poisteta pelkällä asennekasvatuksella.

JULKAISTU: Kansan Uutiset 14. 12. 2004. Salon Seudun Sanomat 27.12. 2005 otsikolla: “Teollinen tuotanto on työllisyyden kivijalka”. 1600-luvulla neekereitä pyydystettiin kuin villieläimiä ja rahdattiin laivalasteittain kahleissa orjiksi Amerikkaan. Onko nyt kaikki toisin? Siirtomaiden hyödyntäminen kukoisti 1900-luvun vaihteessa, jolloin kehitysmaiden öljy, mineraalit ja parhaat viljelysmaat joutuivat rikkaitten valkoisten omistukseen ja hallintaan. Nyt kaikki merkittävät raaka-aineet ovat tukevasti monikansallisten amerikkalaisten jättiyhtiöiden hallinnassa. Uudenlaisen kolonialismin eli Kiina-ilmiön mahdollistaa mm. Nokiankin kehittämä viestintä- ja tietotekniikka, jossa tuotanto viedään maapallon toiselle puolelle orjuutta muistuttaviin hikipajoihin. Niissä nämä tietoyhteiskunta-ajan uudet orjat tekevät monikansallisille yhtiöille nälkäpalkalla työtä epäinhimillisissä olosuhteissa.

JULKAISTU: Kansan Uutiset / Viikkoliite19.3. 2004. otsikolla: “Terveydenhuollon yksityistäminen kallista”. Professorit Paul Lillrank ja Erkki Vauramo Teknillisestä korkeakoulusta rusikoivat Suomen terveyshuollon toiminnan tehottomuutta ja kalleutta (HS 26. 2.). Erityisesti heidän kritiikkinsä kohteena oli vanhustenhuolto. Sen korjaamiseksi he peräävät terveys- ja hoivapalveluiden yksityistämistä. Vanhustenhoidosta he totesivat, että “Jos lopetetaan terveiden ihmisten makuuttaminen ja käynnistetään kuntoutus, voidaan säästää helposti kolmannes kuntien vuotuisista laitoskustannuksista eli noin 600 miljoonaa euroa vuodessa.

JULKAISTU: Kansan Uutiset/Horisontti-palsta: 18.4. 2008 Tavallinen kansalainen on ihmeissään seuratessaan medioiden hehkuttelua poliitikkojen törttöilystä. Viime aikoina lööpeissä ovat komeilleet kokoomuksen ulkoministeri Ilkka Kanervan erotiikkatanssijalle lähettämät tekstiviestit ja pääministeri Matti Vanhasen tyttöystävän muistelmakirja. Jos vastaavia erheitä tapahtuisi muissa sivistysmaissa, ne johtaisivat automaattisesti henkilökohtaiseen eroilmoitukseen. Kanervan törttöily oli itse asiassa “positiivista“ lähestymistä naisihmisiin. Kokoomuslaiset miehet ovat kunnostautuneet aiemmin paljon negatiivisemmin. Kokoomuksen entinen puoluesihteeri Harri Jaskari ja entinen ministeri Kari Häkämies pahoinpitelivät avo- ja muita naisystäviään. Asioiden tultua ilmi on aina ensin kielletty, vähän valehdeltu, muunneltu totuutta jne.

JULKAISTU: Kansasan Uutiset / Viikkoliite 24.10. 2008 Suomen itsenäisyyden alkutaipaleella heti kansalaissodan jälkeen äänestäjällä ei ollut vaikeutta löytää asemaansa puoluekentässä. Ammatti ja sosiaalinen asema määrittivät automaattisesti puolueen. Nyt kaikki on toisin. Tuoreessa Turun Yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa ilmeni, että kansalaiset eivät ole kiinnostuneita politiikasta ja heidän tietonsa poliittisista päättäjistä oli olematonta puhumattakaan puolueiden ideologioista. Mitä sitten itse puolueissa on tapahtunut? Aikaisemmin oli selvä jakolinja oikeiston ja vasemmiston välillä. Oli kypäräpappi- ja alkiolaisten puolueet, jotka ajoivat parempiosaisten asioita sekä sosiaalidemokraatit ja kommunistit, jotka ajoivat vähempiosaisten asioita.

JULKAISTU: Kansan Uutiset / Horisontti-palsta 12.1. 2005. Elinkeinoelämän keskusliitto (EK) on ollut huolissaan väen pakenemisesta työelämästä eläkkeelle liian aikaisin uumoillen samalla työvoimapulaa suurten ikäluokkien tullessa eläkeikään. Keskimääräinen eläkkeellesiirtymisikä Suomessa ei ole tavoiteltu 65 vuotta vaan 59 vuotta. Ennenaikaiselle eläkkeelle hakeutuvia EK:n johto pitää työtävieroksuvina sosiaalipummeina, jotka menevät ns. “eläkeputkeen” köllöttelemään muiden elätettäviksi. He ovat kovasti huolissaan kuvitellusta työvoimapulasta. Systemaattisesti on unohtunut, että he itse ovat toimineet aktiivisena vanhemman väen saneeraajana, joten työelämässä yhä harvempi saavuttaa lakisääteisen eläkeiän. Toiseksi, keskimääräistä 59 vuoden eläkeikää madaltaa ennenaikaiselle sairaseläkkeelle siirtyneet (keskim.52 vuotiaana), jotka työnantajat ovat ajaneet loppuun ennen aikojaan. Farisealaista on EK:n huoli, koska huippujohtajat lähtevät itse pääsääntöisesti eläkkeelle 60 vuotiaana henk

JULKAISTU:Kansan Uutiset / Horisontti-palsta 22. 11. 2005 Fortumin optioista on tehty aiheellinen välikysymys. Lisäpontta ajatus sai, kun yritysoikeuden professori Petri Mäntysaari piti Ylen A-Piste -ohjelmassa Fortumin optio-ohjelman toteutusta osakeyhtiölain vastaisena. Hän todisti vakuuttavasti, että yhtiön hallitus laiminlöi velvollisuutensa perustella poikkeaminen osakkeenomistajien tasavertaisuudesta yhtiön osakkeiden uusmerkinnässä. Pienosakkailta ei kysytty mitään. Eduskunnan talousvaliokunta käsitteli aiemmin syksyllä pitkään sitä, miten ministerit olivat tulleet hyväksyneeksi Fortumin johtajille mahdollisuuden puolen miljardin euron optiotuloihin. Valiokunta totesi lopulta, että asialle ei jälkikäteen voi tehdä mitään vaikka optioehdoissa oli selvät varaumat optioiden muutoksiin markkinahäiriöiden varalta. Kaikki johtavat poliitikot levittelivät käsiään ja sysäsivät vastuuta toisilleen. Optioiden asettamisen aikoihin vastaavana kauppa- ja teollisuusministerinä oli Sinikka Mön

JULKAISTU: Vakuutusväki Nro 2 / 2005, Kansan Uutiset / Horisontti-palsta 19.5. 2005, Salon Seudun Sanomat 14.2. 2005 / Otsikolla: “Yritysten omistajien kotimaalla on väliä”. On ilahduttavaa, että elinkeinoelämän kaksi suurinta mahtimiestä Jorma Ollila ja Björn Wahlroos ovat julkisuudessa ottaneet kantaa suomalaisen omistajuuden puolesta. Tähän asti yritysjohtajat ovat vähätelleet sitä, että pörssiyhtiöistämme 70 prosenttia on luisunut ulkomaiseen omistukseen, jolloin on vaara, ettei suomalaisilla enää ole sananvaltaa omiin ja maansa asioihin. Nokian pääjohtaja Jorma Ollila moitti äskettäin Ylen A-Plus ohjelmassa Suomen talouspolitiikkaa siitä, että yritysten omistus valuu ulkomaille. Esimerkkinä Ollila mainitsi MTV3:n myynnin ruotsalaisille. Kanava on hänen mielestään osa suomalaista kulttuuriperintöä. Ollila tuntee asian, sillä hän on itse toiminut MTV:n hallituksen puheenjohtajana muutaman vuoden 90-luvulla.

JULKAISTU: Kansan Uutiset / Horisontti-palsta: 27.10 2004, Kauppalehti Presso 13.11. 2004 (lyhennettynä), Salon seudun Sanomat 2.1. 2003 otsikolla: ”Oman onnensa sepät lyövät ahneesti rahoiksi”. Tosielämä alkaa muistuttaa yhä enemmän tosi-tv:tä. Työpaikoista on alkanut tulla niin harvinainen luonnonvara, että hyvistä työntekijöistä kilpaillaan myös kaupallisessa viihdetelevisiossa. Megaluokan liikemies Donald Trump juontaa MTV:ssä alkanutta uutta “viimeinen pari uunista ulos” ohjelmaa nimeltä “Diili”. Siinä multimiljonääri etsii itselleen uutta työntekijää johonkin bisnesimperiuminsa yhtiöön, jossa voittajalle maksetaan pätkätyöläisenä huippuluokan johtajan 250 000 dollarin palkkaa vuoden ajan. Ensin tätä pudotuspeliä harjoiteltiin televisiossa erilaisissa Survivor-, Selviytyjät- ja V.I.P. Seikkailu-kisoissa, joissa oli palkintona iso rahapalkinto. Ahneus ja kilpailutilanteessa juoniminen, liittoutuminen ja toisen selkään puukottaminen auttavat menestymään aivan kuten tosi-työelämässä

JULKAISTU: Iisalmen Sanomat 12.1. 2004, Kansan Uutiset / Viikkoliite 30.1. 2004, Rautatieläinen 6.2. 2004, Vakuutusväki 2 / 2004, Salon Seudun Sanomat 12.1, 2004 otsikolla: “Osaamisyhteiskunta on talouden kuolemankierre”. Verovaroilla toimivat Sitra, Tekes, Suomen Akatemia ja Valtionvarainministeriö peräävät jatkuvasti säästöjä ja palkkamalttia kilpailukyvyn säilyttämisen puolesta, jotta työllisyysaste saataisiin nostetuksi valtiosihteeri Raimo Sailaksen ja pääministeri Matti Vanhasen vaatimaan 75 prosenttiin. Vanhasen johtaman hallituksen lähtötaso oli 68 prosenttia ja jo kolme prosenttiyksikköä korkeampi kuin EU-maiden keskiarvo. Työllisyysaste on tipahtanut heti hallituskauden alussa 66 prosenttiin, joten tavoite karkaa jo alkumetreillä. Poliitikot näyttävät muodostaneen eräänlaisen “valehtelijoiden klubin”. Lipponen lupasi jo ensimmäisenä hallituskautenaan puolittaa työttömyyden, mutta toisenkin hallituskauden lopussa ns. “laaja työttömyys” oli 17 prosenttia. Valtakuntaan on perust

JULKAISTU: Kansan Uutiset/Viikkolehti 15.9. 2006 otsikolla: “Yksityistämiselläkö uudet työpaikat? Esko Ahon hallituksen aikana Suomi liittyi EU:hun, osingot tehtiin verovapaiksi ja Suomen eriarvoisuus ja köyhyys räjähti käsiin. Hänen hallituksensa aikana aloitettiin hyvinvointivaltion purku. Yhteensä vuosien 1991-2000 välillä kunnat saivat valtiolta 26 miljardia vähemmän sosiaalipalvelujensa ylläpitoon. Kaiken kaikkiaan 90-luvulla on säästetty sosiaalimenoista yli 60 miljardia markkaa. Siksi yhteiskunnan palveluiden omavastuun hintoja on jatkuvasti korotettu ja ennen ilmaisia palveluja on pantu maksullisiksi. Valtion budjettirahoitetun henkilöstön määrä laski runsaassa kymmenessä vuodessa 215 000:sta noin 131 000:een. Muutokseen liittyi valtion tehtävien siirtäminen kunnille, mutta vuonna 2002 kunnissa oli 10 000 työntekijää vähemmän kuin vuonna 1990. Varsinkin alueellinen eriarvoisuus on muutoksen myötä lisääntynyt. Reaalinen palkkapotti on pysynyt melkein paikallaan, mutta rikkain pr

JULKAISTU: Kansan Uutiset 2.3. 2004 Nykyään lehdet pursuvat kirjoituksia lasten pahoinvoinnista. Lapset ja nuoret tekevät Suomessakin murhia ja räjäyttelevät ostoskeskuksia Amerikan malliin. Lastenpsykiatrit ihmettelevät miksi. Siksi, koska parisuhteet voivat huonosti ja jo joka toinen avioliitto päättyy eroon, vaikka Jumala on useimpien avioliiton siunannut. Perheterapeutit ja papit voivottelevat, miksi parisuhteet voivat huonosti. Työelämä nykyisessä globalisoituneessa ja teknologisoituneessa maailmassa on muuttunut rajusti ja osalta kansalaisista on mennyt markkina-arvo työntekijänä. Ihmisarvolla ei ole kysyntää, ja työntekijän korvaa tuotantoprosessissa yhä useammin kone ja/tai tietokonepohjainen itsepalvelujärjestelmä. Yhä harvemmaksi käyvistä työpaikoista taistellaan verisesti ja yhä useimpien koulutustaso, resurssit ja voimat eivät enää riitä yhä kovenevassa kilpailussa. Jäljelle jää vain toivottomuus ja pelko. - Miksi sitten työelämä on kiristynyt?

JULKAISTU: Kansan Uutiset 12.7. 2006. Elinkeinoelämän keskusliitto julkisti juuri (15.2. 06) työmarkkinastrategiansa eli ns “Saatanalliset säkeet”. Teollisuuden äänenpainot ovat koventuneet syksystä 2003 asti, jolloin suuryritykset aloittivat jälleen massairtisanomiset. Tuolloin TT:n tuore puheenjohtaja Juha Rantanen ei hyväksy ollenkaan ay-liikkeen vaatimusta irtisanomisturvan parantamisesta. Tällä ehdolla ei synny tuloratkaisuja, eikä tule edes neuvotteluja, Rantanen uhkasi. Itse hän asetti keskitetylle tuloratkaisulle ehdottoman ehdon: Palkanmuodostuksen mallin on muututtava entistä joustavammaksi ja sellaiseksi, että se sallii myös pienipalkka-ammatit Suomessa. Rantanen uskoo nykyistä laajempaan palkkojen hajontaan ja yrityskohtaisempaan palkanmuodostukseen. Käsitykset solidaarisuudesta pitäisi hänen mukaansa “räjäyttää”. Tekniikka & Talous lehti kertoi vuoden 2004 alussa, että suomalaiset yritykset ovat ryhtyneet ehdottamaan palkanalennuksia vaihtoehdoksi toimihenkilöiden irti

JULKAISTU: Kansan Uutiset/Viikkoliite/Horisontti-palsta 9.1. 2009 Kokoomuslainen valtionvarainministeri Jyrki Katainen vaikeroi laman kourissa olevan Suomen budjetin tulopuolen niukkuutta. Hän on keskittynyt vain säästöihin, vaikka hänen tulisi keskittyä tulopuolen kattamiseen ja hyvinvointivaltion säilyttämiseen. Missä sitä joutilasta rahaa olisi? Maailman rikkaimmat ihmiset ovat vieneet poliitikoilta ja verottajalta piiloon 60-80 veroparatiisiin hyvin varovaisen arvion mukaan 11,5 tuhatta miljardia /eli biljoonaa) dollaria. Sen vuosituotosta voisi kerätä 255 miljardin potin, kertoo Matti Ylönen tuoreessa kirjassaan “Veroparatiisit“. Veroparatiiseja ei ole ainoastaan pienillä saarilla kuten Cayman, Jersey, Man, Guernsey ja lilliputtimaissa kuten Luxemburg, Gibraltar, Monaco. Niitä on myös Yhdysvaltojen joissakin osavaltioissa (Delaware, New Jersey, Oregon, Nevada), Lontoossa, Latviassa, Tokiossa, Singaporessa, Hongkongissa jne. Pelkästään Neitsytsaarilla on 707 000 pöytälaatikkoyrity

JULKAISTU: Kansan Uutiset / Horisontti-palsta 23.7.2003, Salon Seudun Sanomat 21.7. 2003 otsikolla: “Paluuta piikayhteiskuntaan tarjotaan taas lääkkeeksi” Olin lähes kymmenen vuotta sitten (25. 8. 96) Paasikiviopistolla Kokoomuksen “tulevaisuushautomon” järjestämässä esitelmä- ja keskustelutilaisuudessa. Esitelmässäni totesin: “Teknologia on peruuttamattomasti aikaansaanut sen yhteiskunnallisen muutoksen, että kaikille ei enää tavara- ja palvelutuotannossa riitä perinteistä palkkatyötä. Nyt tilannetta yritetään korjata pakottamalla työttömät kaikenlaisiin tilapäisiin, osa-aikaisiin, piika- ja muihin hanttihommiin, kun “kunnon” perinteistä kokoaikatyötä työtä ei ole enää tarjolla.” Salin perältä joku naisihminen paheksui minun “halveksivaa” suhtautumistani piika-sanaan ja naisten tekemään kotityöhön. Minä en suinkaan halveksi kotona tehtävää työtä, teki sen sitten piika tai joku muu. Ongelma vain on siinä, ollaanko valmiita maksamaan markkinahinta. Toiseksi, kuka on oikeutettu pääsemää

JULKAISTU: Kansan Uutiset / Horisonttipalsta 27.6. 2006 otsikolla: “Kateusyhteiskunnastako ahneuteen?” Rikkaat ovat protestoineet aina verotietojen julkistusta. Se kuulemma lietsoo vain kateutta ja siinä loukataan yksityisyyden suojaa. Avoimessa yhteiskunnassa tarvitaan kuitenkin poliittisten päätösten perustaksi tietoa tulo-ja varallisuussuhteista ja niiden kehityksestä, juuri siksi, että se ovat kiusallista. Finanssioikeuden professori Kari S. Tikan mukaan verotiedot kertovat esimerkiksi sen, että palkansaajien ja omistajien väliin on syntynyt uusi työsuhdeoptioiden miljonääriluokka. Hän epäilee, että sitoutumisen sijasta nämä “omistajien agentit” ovat usein tulleet työantajistaan taloudellisesti riippumattomaksi. Lehtien julkistamat rikkaitten ranking-listat antavat kuitenkin puutteellisen ja liian kauniin kuvan todellisesta kehityksestä. Aikaisemmin osingot olivat verovapaita. Vuoden 1993 Esko Ahon hallituksen pääomatuloveron uudistuksen jälkeen se tuli kokonaan verovapaaksi jollo

JULKAISTU: Kansan Uutiset 16. 11. 2006 Kunnallinen paikallishallinto on ollut kiivaan poliittisen keskustelun kohteena. Pontimena keskusteluun ovat olleet kustannussäästöt ja toimintojen tehostaminen. Kunnallisdemokratia ja paikallinen itsehallinto on viimeinen demokraattinen linnake, jota halutaan kynsin hampain puolustaa. Siihen on myös aihetta, koska valtiollisella tasolla poliittisesta päätösvallasta on noin 80 prosenttia luovutettu Brysseliin ja taloudellisesta päätösvallasta kaksi kolmasosaa kansainvälisille pääomamarkkinoille. Suomea koskevissa asioissa valta on jo muualla. Vallan ulkoistaneet eduskunnan poliittiset päättäjät ovat 90-luvun laman jälkeen koko ajan kiristäneet kuntia ja vähentäneet niiden saamia valtionosuuksia sekä samanaikaisesti siirtäneet kunnan harteille aiemmin valtiolle kuuluneita velvotteita. “Kuntien menoja kasvattaa se, että valtio siirtää kunnille uusia tehtäviä, mutta osallistuu esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon uusiin tehtäviin alle kolmasosal

JULKAISTU: Vapaa Suomi Nro 1 / 2006 Koska poliittiset päättäjät ovat ymmärtämättömyyttään antaneet täydellisen vapauden markkinavoimille, edes ay-liikkeen tulisi terästäytyä. Sen tulokset palkansaajien etujen puolustajana 90-luvulla eivät näytä kovin kehuttavilta. Demarit ja ay-liike kehuvat Eero Heinäluoman johdolla luoneensa yli 300 000 uutta työpaikkaa. Todellisuudessa työttömyys on parantunut 90-luvun lopulla vain erilaisilla tilastollisilla kepulikonsteilla. Valtakunnassa tehtiin vuonna 2000 lähes puoli miljardia työtuntia vähemmän kuin vuonna 1990. Vieläkin tehdään 71 miljoonaa työtuntia vähemmän kuin 13 vuotta sitten. Työmäärä tehdään nyt vain useampina joustavina epätyypillisinä työsuhteina, joilla työntekijä ei enää elä. Väki jakaantuu kahteen ryhmään: niihin 50-, 60- ja 70-lukulaisiin, joiden irtisanominen on kiinteän työsuhteen vuoksi hankalampaa ja niiden 80-luvun jälkeen syntyneisiin, joiden irtisanomiseksi riittää huono pärstäkerroin, sairaus, raskaus tai yksi po

JULKAISTU: HS / Debatti 24. 9. 2006, s. D 7 Huippuosaamisesta, tuotekehittelystä ja yrittäjyydestä on leivottu suomalaista ratkaisua työttömyyteen. Ehdotetut lääkkeet eivät tepsi, kirjoittaa Ari Ojapelto. Osaaminen on nostettu viime vuosina Suomen uudeksi pelastusopiksi, jonka uskotaan ratkaisevan paitsi suomalaisten yritysten myös kansantalouden ongelmat. Osaamisesta on löydetty myös ratkaisu työttömyyteen. Kun takavuosina etsittiin neuvoja työttömyyden vähentämiseksi, lääkkeiksi määrättiin muista maita kovempaa tuotannon kasvua, matalia korkoja, julkisten menojen vähentämistä, veronalennuksia, yksityisen palvelutuotannon kasvattamista ja kilpailukyvyn parantamista. Niitä kaikkia on kokeiltu ja samalla purettu hyvinvointivaltiota. Kaikkien Suomessa tehtyjen työtuntien määrä on silti pienempi kuin vuonna 1990, vaikka bruttokansantuote ja teollisuustuotanto ovat kaksinkertaistuneet ja vienti kolminkertaistunut.

JULKAISTU: Aamulehti, 17.7.2001, Länsiväylä / Puheenvuoro-palsta, 29.7.2001, Kansan Uutiset 30.7.2001, Lapin Kansa 13.9.2001, Yliopisto 15/2001, Keskipohjanmaa 22.10.2001, Toimikas 12/2001, Vakuutusväki 9/2001, Salon Seudun Sanomat 17.2. 2002 otsikolla: “Parantunut työllisyys on tilastokikkailua”. Kaikissa viimeaikaisissa työttömyyttä käsitelleissä uutisissa on iloittu viime vuosina tapahtuneesta positiivisesta kehityksestä. Tilastollisesti työttömyys on pienentunyt ja työllisten määrä on tilastollisesti lisääntynyt. On kollektiivisesti ylläpidetty melkoista tilastollista valhetta. Työttömyystilastoja kaunisteltu muuttamalla työttömyyden kriteerejä. Työllisen ja työttömän määrittelyn kriteereitä on heikennetty koko 90-luvun ajan. Näin on saatu työttömyystilastot näyttämään edes siedettäviltä. Samaa tekniikkaa on jouduttu käyttämään muissakin EU-maissa. Esimerkiksi Britanniassa pääministeri Thatcherin aikana työttömän määritelmää heikennettiin 21 kertaa ja aina työntekijän asema huo

JULKAISTU: Kansan Uutiset/Viikkoliite/Horisontti 20.2. 2009 Meillä on yleinen käsitys, että talousprofessorit ja ns. ekonomistit ovat riippumattomia ja puolueettomia erikoisosaajia, jotka tasapuolisesti antavat objektiivisia ohjeita poliitikoille talouden pulmatilanteissa. Lapsenusko ja suomut silmiltä kyllä valahtavat, kun lukee Naomi Kleinin kirjan ”Tuhokapitalismin nousu”. Kirja kertoo havainnollisesti, kuinka Ronald Reaganin ja Margaret Thatcherin valtaantulon jälkeen uusliberalistinen talousprofessori Milton Friedman pääsi hääräämään kaikkien merkittävien talouspoliittisten ratkaisujen takapiruna. Sitä ennen hän oli ollut vuosia taloustieteilijöiden sisäisessä pannassa. Monetaristisia oppeja levitettiin hänen oppilaidensa ns. ”Chicagon poikien” kuten Jeffrey Sachsin ja oikeistolaisten ajatushautomoiden avulla kaikkiin oikeistolaisiin pääoman linnakkeisiin. Sellaisiin kuten Kansainväliseen Valuuttarahastoon (IMF), Maailman kauppajärjestöön (WTO) ja Maailmanpankkiin.

JULKAISTU: Talouselämä 16.8. 2002 Puheenvuoro-palstalla otsikolla: “Puoskarien maailma”, Suomenmaa 15.8. 2002, Forssa-lehti 18.8. 2002, Kansan Uutiset 24.9. 2002. Uusi Invalidi Nro 3 / 10 2002, Salon Seudun Sanomat 15.2. 2002 otsikolla: “Pörssidiilerit ovat vastuuttomia puoskareita”, Kun pörssikurssit olivat korkeimmillaan keväällä 2000, uusliberalistisimmat taloustieteilijät vakuuttelivat pörssin ja optioiden siunauksellisuutta. Näkyvin heistä oli Yhdysvalloissa MIT:n yliopistossa työskentelevä professori Bengt Holmström. Hän hehkutti Helsingin Sanomien kokosivun otsikoiden voimalla: “Talouden muutos vaatii optioita. Resurssit pitää siirtää kasvaville aloille. Markkinat tekevät sen parhaiten”.

JULKAISTU: Ilta-Sanomat 8.10.1999, Kansan Uutiset 18.7. 2000, Yliopisto-lehti Nro 15/2000 Meille kansalaisille on julkisissa medioissa uskoteltu ja annettu se mielikuva, että taloustiede olisi verrattuna esimerkiksi uskontotieteisiin, jotenkin eksaktimpaa ja siis oikeaa tiedettä. Joka päivä saamme kuulla kuitenkin medioista taloustieteen professorien ja ns. pörssianalyytikkojen viisaita mielipiteitä, jotka poikkeavat toisistaan kuin yö ja päivä. Kansa, poliitikot ja sijoitusmaailman toimijat kuuntelevat heitä henkeään pidätellen. Todellisuudessa taloustiede on täynnään erilaisia “lahkoja ja erilaisia uskonnollisia kuppikuntia”. Poliitikot ovat aivan ymmällään, kun jokaisen taloustohtorin työttömyyden ja talouden korjausehdotukset poikkeavat täysin toisistaan. 30-luvun pörssiromahduksen jälkeen Keynesin opit olivat silloisten taloustieteilijöiden pääuskonkappaleita. Niiden oppien mukaan yhteiskunnan tuli osallistua taloudellisella sääntelyllä ja velkaelvytyksellä tasoittamaan m

Otteita kirjastani “Ahneuden Aika” (VS-Kustannus 2006), jotka koskevat ennakointia nykyisestä finanssiriisistä. Tämä ei ole jälkiviisautta. Ari Ojapelto Ennustus finanssikriisistä, sivu 393: Pääomille ei enää löydy järkeviä investointikohteita. Tuotannon ja kaupan hiipuessa sekä työttömyyden äkkinäisesti lisääntyessä kaikki Euroopan maat hakivat suhteellista kilpailuetua toisiinsa nähden devalvoimalla valuuttansa. Suomi aloitti 90-luvun alussa kierroksen. Kun kaikki devalvoivat, oltiin taas lähtöpisteessä. Oli pakko aloittaa eurooppalaisen kurjistumiskierteen toinen kierros. Sitten melkein kaikki Euroopan valuutat laitettiin kellumaan. Toisin sanoen ne devalvoituivat. Kuluttajan ja palkansaajan kannalta devalvaatio merkitsee aina ostovoiman heikkenemistä eli käytännössä palkkojen ja ostovoiman pienenemistä. Suomalaisen palkansaajan ostovoima taantui jo tuolloin lähes portugalilaiselle tasolle. Rahaa maailma on pullollaan. Tuotannollisiin investointeihin sitä ei kuitenkaan sijoiteta, ko